Edellisessä osassa jäimme siihen, että Isabel sai opintonsa SimCityn yliopistossa päätökseen. Nyt olikin siis aika siirtyä matkalle kohti tulevaisuutta.



Lähdettyään yliopiston kampusalueelta Isabel punnitsi eri vaihtoehtoja, ja päätti viimein hankkia ikioman tontin pienestä Avonlean kylästä. Yllättäen suurin osa varoista menikin tontin hintaan, eikä talon rakentamiseen paljon varoja jäänytkään. Suunnitellessaan omaa kotiaan Isabel lekotteli avaran merenrantatonttinsa laidalla nauttimassa auringonpaisteesta.





Onneksi rahoista oli vielä sen verran jäljellä, että Isabel sai katon päänsä päälle. Tontti jäi edelleen varsin avaraksi, mutta ehkä sinne tulevien vuosien aikana saisi hieman lisää koristusta. Aloitellessaan elämäänsä uudessa kodissa Isabelin oli kuitenkin tultava toimeen varsin vähällä.



Rahapuu sentään auttoi Isabelia laskujen maksussa ennen kuin sopiva työpaikka löytyi. "Näitähän voisi hankkia koko huoneen täyteen", Isabel ajatteli laittaessaan seteleitä taskuun.



Pienessä kylässä kaikki tuntevat toisensa ja varsin pian ensimmäiset naapurit saapuivatkin vierailulle. Isabel viihdytti Mirella van de Lunaa ajatellen, että yksi naispuolinen ystäväkin voisi olla paikallaan.



Benjamin Lohelan kanssa Isabelin kemiat eivät osuneet aivan yksiin ja nopeasti pari olikin päätynyt hurjaan sananvaihtoon. Onneksi tässä sodassa puhuvat vain sanat - eivät nyrkit. Sydänystäviä (saati sitten petikumppaneita) näistä kahdesta ei taida koskaan tulla.



Kolmas vierailulle saapunut naapuri oli varsin komea Daniel Ocean. Isabel flirttailikin Danielin kanssa varsin hyvällä menestyksellä, mutta Isabelin epäonneksi tämä komistus oli jo naimisissa. "Harmi, tämän miehen olisin voinutkin ottaa ristikseni", Isabel ajatteli hyvästellessään uusia tuttaviaan.



Tilin saldo pieneni pienenemistään rahapuusta huolimatta ja pian Isabel tarttuikin sanomalehteen työpaikan toivossa. "Jostain se on aloitettava", Isabel ajatteli hakiessaan paikkaa ravintola-alalta tiskaajana.



Hmm... "Onkohan tämä liian nuori?" Isabel tuumi flirttaillessaan postinkantajansa, Pauli Melavirran kanssa. No, parempaakaan ei tällä hetkellä ollut näkyvissä.



Varsin mielellään tuo teinipoika ainakin treffeille suostui, vaikka Isabelin suuteluyritykset torjuttiinkin aluksi.



Nopeasti se miehenkin mieli näköjään muuttuu. Lemmenlilluttimessa kuherrellessaan ei Paulilla ollut enää mitään kuumia suudelmia vastaan. Pojan neitsyyttä ei Isabel kuitenkaan yksien treffien aikana onnistunut viemään.



Vaikkei treffeillä petipuuhiin päästykään, olivat ne kuitenkin molemmille unelmatreffit. Heti seuraavana päivänä postilaatikosta löytyikin imelän tuoksuinen vaaleanpunainen kirje, jossa Pauli hehkutti ihastustaan.



Naisen on tehtävä, mitä naisen on tehtävä. Paulin treffien jälkeen Isabel jatkoi deittailua. "Jokohan tästä olisi aviomiesehdokkaaksi?" Isabel ajatteli siistiytyessään ennen treffejä opiskelutoverinsa Mikko Ryynilän kanssa.



Jos edelliset treffit olivat unelmien täyttymys, nämä olivatkin pohjanoteeraus. Ehkä hellan tuleensyttymisellä ja palokunnan vierailulla oli jotain tekemistä asian kanssa... "Älä soittele enää", tokaisi Mikko poistuessaan paikalta.



Deittailun ohella Isabel kunnostautui myös työpaikallaan. Jo pari päivää töiden aloittamisen jälkeen Isabel sai ylennyksen ravintola-apulaiseksi ja hieman myöhemmin tästä tarjoilijaksi.



"Nyt saa tämä miehissä juokseminen loppua!" Isabel päätti. Hän vertaili menneisyytensä miehiä ja kutsui yliopistoajoilta tutun lehtori Notkon vierailulle. Kyllä näytti lehtori yllättyneeltä Isabelin polvistuessa miehen eteen sormusrasia käsissään. "Eipä monesti tule tällaista tilaisuutta", lehtori ajatteli suostuessaan kosintaan.



Lehtori muutti heti kihlauksen jälkeen Isabelin taloon ja toi mukanaan mukavan 17 000 simoleonin varat. Tällä summalla taloakin saatiin hieman laajennettua ja talon varustusta paranneltua. Toimeliaan ja menevän (3/7/9/2/4) lehtorin elämäntoiveena on tulla eläväksi legendaksi. Miehen mieltymyksiin kuuluvat kilot ja kunto (omituinen yhdistelmä) ja inhokkina on alusvaatteet.



Eipä aikaakaan, kun Isabel huomasi jotain puuttuvan. Raskaustesti osoitti asian todeksi - perheenlisäystä oli tulossa! "Nyt jo!" Isabel kauhistui. Isabel oli vasta saanut töissä ylennyksen ja päässyt apulaiskokiksi, ja kohta pitäisi jäädä jo äitiyslomalle!



Niinhän siinä sitten kävi, että Isabel jäi äitiyslomalle heti seuraavan ylennyksensä jälkeen. Pääkokin hommat saivat odottaa, kun kesken maalaushetken Isabel tunsi polttavaa kipua ja totesi synnytyksen alkaneen.



Kivuliaan kotisynnytyksen jälkeen kahdesta olikin tullut neljä! Isabel oli tietämättään odottanut kaksosia, ja nyt maailmaan oli ilmestynyt suloistakin suloisemmat tyttövauvat, jotka kastettiin Andreaksi ja Mayaksi.



Tyttöjen syntymän jälkeen Isabel ja lehtori päättivät, että oli aika virallistaa heidän suhteensa. Haettuaan maistraatista luvan Isabel pukeutui parhaimpiinsa ja rengasti lehtorin omakseen ilman sen suurempia juhlia. Päivät poikamiestyttönä olivat ohi ja edessä suuri määrä tuttipulloja, likaisia vaippoja ja vauvan itkua...