Elämä uudessa kodissa kylän toisella laidalla alkoi ainakin Milon kannalta varsin onnekkaasti. Mies ylennettiin opetusministeriksi, minkä johdosta Milo saavutti myös ikuisen platinamielialan. Uudeksi elämäntoiveeksi Milolle tuli rikollisnero, mutta eläkeiän lähestyessä Milo päätti kuitenkin jättää tämän toiveen huomioimatta...
Uudessa kodissa juhlittiin varsin pian myös Danielin syntymäpäivää. Mistä lie poika punertavat hiuksensa perinyt, mutta varsin suloinen taapero Danielista joka tapauksessa tuli.
Pienestä pitäen Daniel osoittautui varsin uteliaaksi ja halukkaaksi oppimaan kaikkea uutta. Karismapupu varsinkin oli pojan mieleen, ja taitopisteitäkin sateli lähes päivittäin.
Myös perustaitojen opettelu sujui Danielilta varsin vauhdikkaasti, eikä aikaakaan, kun poika jo puhua papatti kaiken päivää. Ensimmäinen sana Danielilla oli "nalle".
Myös uudessa kodissa puutarhaa hoivattiin hellyydellä. Varsinkin Daniela innostui entistä enemmän puutarhanhoidosta ja viettikin paljon aikaa vaalien hedelmäpuiden hyvinvointia.
Eräänä iltana uuden kodin onni kuitenkin kääntyi, kun tummanpuhuva viikatemiehen hahmo ilmaantui taloon... Kuka nyt lähtee?
Hulatyttöjen saattelemana viikatemies vei Andrean mukanaan perheen aneluista huolimatta. Varsinkin Milolle äidin menettäminen oli kova paikka, eikä Lallikaan ollut enää entisensä vaimonsa kuoltua.
Viikatemiehen vierailusta huolimatta elämä jatkui, eikä aikaakaan kun Benjamin pääsi miltei miehen ikään. Perhetavoitteisen nuorukaisen elämäntoiveeksi tuli saavuttaa Kapteeni Sankarin titteli. Pojan mieltymyksiin kuuluvat vaaleat hiukset ja hajuvedet, inhokkina löyhkä.
Jotta pääsee tyttöjen suosioon, täytyy olla timmissä kunnossa. Niinpä syksyn tullen Benjamin viettikin iltaisin useita tunteja nyrkkeilysäkkiä hakkaten ja kuntopisteitä keräten.
Myös Sebastian kartutti syyspäivien aikana taitopisteitään ja kehittyikin pian varsinaiseksi pianotaituriksi. Useina iltoina Mozartin sävelet täyttivät talon musiikilla.
Tälläkään kertaa kuolema ei tullut yksin... Lalli ei koskaan toipunut vaimonsa kuolemasta, ja alkoikin varsin pian haikailla tuonpuoleiseen saadakseen olla taas rakkaansa kanssa. Viikatemies toteutti toiveen ja vei Lallin mukanaan...
Samoihin aikoihin Lallin kuoleman kanssa oli Danielin aika varttua taaperosta lapseksi. Kyllä tätä päivää oli odotettukin! Daniel ei malttanut sen kummemmin edes juhlistaa syntymäpäiväänsä, niin kiire pojalla oli koulutielle ja uuden oppimiseen.
Syntymäpäiviä talossa vietettiin varsin usein, ja vihdoin Sebastiankin saavutti ihmeellisen teini-iän. Tietotavoitteisen pojan elämäntoiveena on tulla rikollisneroksi. Mieltymyksinä ovat hajuvesi ja hatut, inhokkina uima-asut.
Danielin aloitettua koulutiensä, olivat Daniela-äidin päivät varsin yksinäisiä. Milo teki pitkää päivää opetusministerinä ja kaikki kolme poikaa olivat päivät koulussa. Yksinäisten tuntien ratoksi Daniela alkoikin kohottaa kuntoaan ja vietti päivisin pitkiäkin aikoja nyrkkeilysäkin edessä.
Danielin koulutie alkoi varsin mallikkaasti, poika kantoi kotiin kymppejä lähes joka viikko. Mitähän tästä pojasta aikuisena vielä tuleekaan?
Syksyn aikana perhe sai huomata mitä uusi iso piha toi tullessaan. Lehtiä lojui maassa peittäen lähes koko nurmikon, joten pihatalkoot olivat paikallaan. Onneksi ystävät on keksitty! Orlando Luode oli suureksi avuksi haravointiurakassa, viihtyipä poika pihalla vielä perheen nukkuessakin.
Loistavan työuran tehnyt Milo vietti myös syntymäpäiviään loppusyksyllä. Vaikka mies varsin vetreä vanhus nyt olikin, päätti hän kuitenkin jättää opetusministerin hommat nuoremmille ja siirtyä nauttimaan hyvin ansaituista eläkepäivistä.
Niinpä niin, teininä ne tytötkin alkavat kiinnostaa... Talvella Benjamin tapasi koulussa lähistöllä asuvan Minea Van de Lunan, jonka kanssa poika ystävystyi nopeasti.
Pian ystävyys muuttui vielä paremmaksi, eikä Benjamin voinut uskoa onneaan saadessaan Minealta ensisuudelmansa. Kuinkahan tästä nyt malttaa enää yliopistoon lähteäkään?
Kommentit