Edellisessä jaksossa jäimme odottamaan miten juuri avioituneet Isabel ja lehtori pärjäävät kahden vastasyntyneen tyttövauvan kanssa. Hyvinhän siinä kävi. Vaippapaljoudesta huolimatta onnelliset vanhemmat ehtivät elää omaakin elämäänsä kahden vauvan kanssa - tosin lastenhoitajan pienoisella avustuksella. Ylennyksiä tippui molemmille ja lehtorikin alkoi olla yhä lähempänä elämäntoiveensa täyttymistä. Tyttöjen vauva-aika hurahti ohi aivan huomaamatta, eikä aikaakaan kun talossa temmelsi kaksi pientä taaperoa.



Apua! Voiko tämä todellakin olla Andrea? Tiedä mistä tytöt ovat nuo hiuksensa perineet, mutta ainakin taaperoina molemmat muistuttavat enemmän poikalapsia. No, lehtorille ainakin lapset ovat kaikki kaikessa, oli sukupuoli mikä tahansa. Melko touhua taitaa tulla molempien tyttöjen kanssa tulevaisuudessa, sillä molemmat ovat varsin meneviä ja toimeliaita. Andrean luonnepisteet ovat 3/9/9/2/4 ja Mayan 3/7/9/2/4.



Melko identtiset nämä tytöt ovat. Maya saavutti taaperoiän hetken siskonsa jälkeen, ja tästä alkoikin loputtomalta tuntunut opettelu potalle, kävelemään ja puhumaan...



Sentään nämä väsyneet vanhemmat ehtivät toisinaan hieman kuhertelemaankin. Mikään ei piristä rankan työpäivän jälkeen niin, kuin pieni muhinointi.



Kuin ihmeen kaupalla molemmat tytöt oppivat sekä potalle että puhumaan ja kävelemään ennen seuraavaa muodonmuutostaan. Isabelista tuntui, että tyttöjen syntymästä oli vasta muutama päivä, kun tytöt jo kasvoivat kouluikään. Hiusten lyhyt malli pysyi molemmilla aina vaan, kun ei äiti antanut lupaa lähteä kampaajalle. Tässä Andrea kouluikäisenä...



...ja tässä Maya.



Kouluikäisinä tytöt osasivat olla jo vaativia, joten pitkän inttämisen jälkeen taloa remontoitiin niin, että tytöt saivat oman huoneen. Onneksi Isabel oli juuri kirjoittanut menestyneen reseptikirjan, joten rahasta tuo remontti ei ollut kiinni.



Tytöistä molemmat osoittivat kiinnostusta moniin asioihin ja varsinkin talon takapihalle sijoitettu shakkipöytä oli koko perheessä kovassa käytössä. Logiikkapisteitä tippui itse kullekin päivien mittaan. Andrea varsinkin innostui shakista niin, ettei malttanut aina mennä edes nukkumaan.



"Nyt ne minut hylkäävät" Isabel itki, kun Andrea ja Maya lähtivät ensimmäisenä kouluaamuna kohti tiellä odottavaa bussia. Sisimmässään Isabel kuitenkin toivoi, että tytöt viihtyisivät koulussa.



Kiireisessä perheessä aamupala tuntui olevan ainut hetki päivästä, jolloin kaikki olivat koolla. Tästä pidettiinkin kiinni niin arkena kuin viikonloppuisinkin. Onneksi Isabelin työ ravintolan keittiömestarina ja lehtorin ura apulaisvalmentajana olivat sentään molemmat päivätöitä.



Yhtäkkiä perhe havahtui siihen, että talo tuntui jotenkin liian pieneltä. Andrea ja Maya eivät viihtyneet yhteisessä huoneessaan vaan vaativat molemmat omaa soppea, jossa rauhoittua. Pieni vilkaisu perheen pankkitilille ja remonttisuunnitelmat käyntiin. Taloon rakennettiin toinen kerros, jonne laitettiin kaikki makuuhuoneet. Alakertaan jäi vielä keittiön ja olohuoneen lisäksi työhuone. Vihdoin kaikki olivat tyytyväisiä oloonsa.



Sekä Andrea että Maya perivät äitinsä taiteellisen lahjakkuuden ja molemmat viihtyivätkin lapsesta asti maalaustelineen edessä...



Mayasta kehittyi jo lapsena niin lahjakas, että eräänä iltana hän istutti vanhempansa puutarhaan laitetulle penkille puiden katveeseen ja ikuisti pariskunnan kankaalle tulevien sukupolvien iloksi.



Kaikki päivät eivät suinkaan olleet pelkkää onnea Montgomeryn taloudessa. Eräänä aamuna Andrea sai todistaa kauhistuneena, kun isänsä oli kirjaimellisesti tulessa. Onneksi keittiön palohälytin toimi kuten pitääkin ja palokunta juoksi paikalle pelastamaan perheenisän.



Pian Isabel huomasi, ettei olekaan enää niin nuori, miltä tuntuu. Lapsetkin lähestyivät teini-ikää ja Isabel oli siirtynyt elämänsä ehtoopuolelle. Aika vetävä leidi hän kuitenkin vielä vanhuksenakin on, kun eivät edes hiukset ole harmaantuneet.



Ikääntymisestä huolimatta Isabel jatkoi työssäkäyntiä ja saikin pian urapalkinnoksi Mara Buun suklaamasiinan. Onhan tämäkin keino saada lisäansioita, Isabel ajatteli ja viihtyi masiinan kimpussa useamman tunnin kerrallaan.



Pian Isabelin vanhentumisen jälkeen myös kaksoset pääsivät teini-ikään. Nyt ei enää sukupuolestakaan ollut epäselvyyksiä, sen verran naisellisuutta oli molempien neitien kroppaan ilmaantunut. Maya sai elämäntavoitteekseen mammonan. Tytön mieltymyksiin kuuluvat uima-asut ja hatut, inhokkina taas muokatut hiukset. Elämäntoiveena Mayalla on edetä uralla sairaalan johtajaksi.



Sporttinen Andrea taas sai elämäntavoitteekseen suosion. Tämän neidin mieltymyksiin kuuluvat juhla-asut ja vaaleat hiukset, inhokkina punertavat hiukset. Andrean suurin toive on tulla terästitaaninaiseksi, eli kohota lainvalvonta-uran huipulle.



Myös lehtori oli ansioitunut urheilu-urallaan niin hyvin, että kantoi eräänä päivänä töistä mukanaan upean Revähde-nyrkkeilysäkin. Tämän ansiosta Isabelkin hankkiutui huippukuntoon vielä vanhoilla päivillään huomattuaan, että urheilu voi olla hauskaakin.



Myös Maya ja Andrea viihtyivät säkin äärellä usein iltamyöhään saakka. Eipä aikaakaan, kun molemmille oli kertynyt kuntopisteitä tarpeeksi saadakseen 750 simeoleonin arvoisen Pullistus-palkinnon tulevia yliopisto-opintoja varten.



Eräänä aamuna herätessään perhe huomasi maan muuttuneen yön aikana valkoiseksi. Joulu oli lähellä ja ilokseen tytöt saivatkin huomata Isabelin koristaneen talon joulukuntoon koulupäivän aikana.



Jouluaattoiltana koko perhe pukeutui parhaimpiinsa ja istui yhteiselle aterialle. Tyttöjen yliopistoon lähtö lähestyi, joten joulua juhlittiin varsin riemukkaissa merkeissä. Molemmat tytöt olivat saaneet kerättyä jo yli 3000 simoleonin arvosta stipendejä, joten rahapula ei ainakaan heti yliopistossa iskisi.



Jouluaatosta meinasi kuitenkin hyvän alun jälkeen tulla täysi katastrofi, kun perheen juhliessa kuusen jouluvaloihin tuli oikosulku ja koko kuusi syttyi tuleen. Onneksi palokunnan päivystys oli hereillä ja saapui paikalle tuota pikaa pelastamaan perheen joulun.



Mayalla uhkaava tulipalo taisi ottaa oikein koville, sillä loppuillan tyttö sai järkyttäviä raivokohtauksia ja poistui viimein oman huoneensa rauhaan ovet paukkuen.



Jouluna juhlittiin myös perheen isän syntymäpäivää. Ainakin vaatetuksen puolesta lehtori taitaisi olla valmis eläkkeelle, mutta ainakin vielä sinnitellään työpaikalla. Elämäntoiveen toteutuminen on vain yhden askeleen päässä. Isabelkin oli saanut oman ravintolansa perustettua, joten ainakin urapuolella tällä perheellä pyyhkii hyvin. Kohta vanhemmat jäävätkin ainakin hetkeksi kahdestaan taloa asuttamaan, kun Maya ja Andrea suuntaavat kohti yliopistoa...

Rauhallista joulua kaikille!